Kirjailijan kuulumiset

Periksi ei anneta. Ei piirun vertaa.

Lauantai 10.2.2018 - Anu Kuusenoksa

Periksi ei anneta.

Tämä motto kantaa minua. Minä en periksi anna. Johtuisiko se suurimmaksi osaksi siitä, että olen kontorollifriikki. Vihaan sitä, etten voi vaikuttaa asioista, päättää niistä, tehdä maailmaa paremmaksi. Mikä se maailma sitten on? Maailma voi olla joskus koko maailma. Joskus se on maailman lasten asiat. Joskus jonkun yksittäisen, ehkä jopa vieraan ihmisen maailma. Näihin asioihin voi olla vaikea vaikuttaa.

Mutta yhden ihmisen maailmaan voin minäkin vaikuttaa. Aika pitkälti kuitenkin. Se yksi olen minä. Kuukausi takaperin koin hetkellisesti syvän epätoivon ja masennuksen hetken. Hyvin alkanut ja minulle rajatonta iloa ja nautintoa tuova kirjailijan ura oli loppumassa ennen kuin se kunnolla alkoikaan. Scarabe ilmoitti lopettavansa ainakin tällä erää kirjojen kustantamisen. Hetken synkässä ja mustassa alhossa ryvettyäni tein itselleni tyypillisen päätelmän - minulla on ongelma ja siihen on löydyttävä ratkaisu.

Tein muutaman epätoivoisen yhteydenoton kustantamoihin. Yhdessä oltiin heti mukana. Juu, juu, kirja julkaistaan ja välittömästi keväällä. Hälytyskellot soivat minun päässäni. Ei tämä nyt ihan näin mene. Kyselin hieman tarkemmin, ehkä turhankin röyhkeästi, ja kustantamo vetäytyi nopeasti. Ei kirja ehtinytkään kevään julkaisuihin. Harkitaan syksyksi uudelleen. Ei kiitos. Hieman liian epävakaata minulle. Toinen kustantamo vastasi  asiallisesti ja yllättävän rehellisesti. Kertoivat, että kirjoitan erittäin sujuvasti ja ensimmäisen kirjan arvostelu on lupaava. Mutta. Mukana suuri mutta. Tuo mutta on Prinssi. Kirjasarjan ensimmäinen osa ei ole tavoittanut tämän kustantamon tavoitteisiin nähden tarpeeksi lukijoita. Kirjastoihin sitä on tilattu vähän, ehkä johtuen korkeasta hinnasta. Voi hyvinkin olla näin. Lisäksi aikuisten fantasiakirjallisuus on vaikeasti markkinoitavaa.

Tätä pelkäsinkin. Aikuisten fantasiaan kuuluvalle kirjasarjalle on vaikea saada kustannussopimusta, varsinkin jos ensimmäinen osa on jo julkaistu. Mutta tässä vaiheessa minulla oli täydellinen suunnitelma valmiina. Jos kustantamot eivät tule minun luo, enkä minä voi mennö kustantamoiden luo, täytyy minun itse ryhtyä kustantamoksi. Mikään oma- tai palvelukustanne ei kiinnosta. Tuumasta toimeen, keräämään verkostoa ympärille ja yritys pystyyn. Enkä ole ensimmäinen kirjailija, joka on tähän ratkaisuun päätynyt. Monet kyllästyvät olemaan toisten pelinappuloina ja päättävät ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Auroran tarina saa vielä tänä vuonna jatkoa, ja jatko-osan julkaisee Varjo Kustannus. Eikä minun kunnianhimoani ole tällä tyydytetty. Kustannetaan sitten samantien muidenkin kirjoja. Lähiaikoina on luvassa lisätietoa ja materiaalia sekä kustantamosta että tulevasta kirjasta. Olen innoissani tästä päätöksestä. Voin vain todeta, että ehkä tällä kaikella oli jokin tarkoitus ja nyt ollaan menossa kohti sitä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Prinssi jolla ei ollut sydäntä, Anu Kuusenoksa, blogi, kirjallisuus, kirja, Varjo Kustannus